kerroinko jo että oon kyllästyny kaikkeen. oon edelleenkin. oon niin väsyny. fyysisesti ja psyykkisesti. erityisesti toi jälkimmäinen väsymys painaa keuhkoja kasaan, enkä jaksa liikkua. en ees hengittää.
koulunkäynti on mulla pelkkää matkustamista, paikasta a paikkaan b. kodin ja asuntolan välillä. juuri kun pääsen maanantai-iltana asettumaan tonne kolkkoon mielisairaalaan, niin pitää jo 4 päivän päästä tulla tänne sekasortoon takasin. kolme yötä nukun ja taas mennään. istun bussissa tunti sinnepäin, kaksi tuntia ja puoli tuntia tännepäin. ihan vaa sen takia että se on halvempaa ku junalla kulkeminen. oon mä aika ovela.
kerkesin jo huokasta, että ehkä nyt kun asuntola suljetaan niin saan hengähtää. en tietenkään saa. herään joka arkiaamu viideltä jotta kerkeen kaheksaksi kouluun. kotona oon joskus kuudelta. voin vaan kuvitella kuinka väsyny oon sillon. tää on pelkkää matkustamista.

haluun pois täältä. haluun pois kotoa. pois koulusta. pois vantaalta. pois suomesta. pois euroopasta.
haluun australiaan. se on tarpeeks kaukana.
siellä on lämmintä, ympäri vuoden. mikä on käsittämätöntä. luonnotonta. siellä on ikuinen kesä. ikuinen shortsikesä. ikuinen lana del rey -fiilis. ikuinen.
siellä mulla on rikas eläinlääkäri mies. komee. ruskeet hiukset, ja ruskeet silmät. vahva leuka, ja suora nenä. se harrastaa surffausta, ratsastusta ja golfia. lihaksikas selkä, hartiat ja käsivarret. ja jalat.
se on mieletön sängyssä.
sen nimi on peter, mike, anthony tai joku tällane. ja oma klinikka.
me asutaan isossa omakotitalossa, iso piha, oma pihattotalli. kolme makuuhuonetta, iso ja avara keittiö. suuri olohuone ja ruokailutila. kolme vessaa. kaks lasta ennen kaksvitosii. amy ja jack. amy on vanhempi. sitte bordercollie uros jimmy. kaks kissaa, jotka elää omaa elämäänsä huonekalujen päällä. kolme isompaa hevosta, ja yks poni. mulla on seinällä iso kuva repestä, ja kerron lapsille aina mitä kaikkee jännää repe teki sillonku olin nuori.

mut täällä mä istun. helsingin suburbiassa jossa on kylmää ja sumusta. näytän 15-vuotiaalta joka on marraskuussa täysikäne + vinot hampaat. ja läskit reidet. opiskelen eläintenhoitajaks koulussa jossa tehään huonoja päätöksiä. en ikinä kasva aikuiseksi. en ikinä saa kunnon työpaikkaa, koska oon aikaansaamaton ja ujo. ja mulla on ne rumat hampaat. en mä hymyile. muut hymyilee mulle. mä vaan mietin et mikä näitä ihmisiä vaivaa. vihaan ihmisiä. vihaan suomea. tätä typerää, epäreilua, kuollutta ja masentunutta maata. mut jos mä täältä joskus pääsen pois, nii ehkä mulle tulee ikävä tätä yksinkertasta, kaunista luontoa.
ja australiassa mä pidän koalaa sylissä.

i'm swimming in the smoke, of bridges i have burned.
so don't apologize.
i'm losing what i don't deserve.
what i don't deserve.